Historia
Maine coon on vanha Yhdysvalloissa syntynyt rotu. Rotu on kehittynyt luonnonmukaisesti maatalojen kissana, vaikka alkuperästä on paljon tarinoita. Kuuluisin niistä lienee legenda, jonka mukaan rotu syntyi kissan ja pesukarhun (racoon) risteytyksestä. Rotu on Mainen osavaltion kansalliskissa. Ensimmäiset maine coonit tuotiin Suomeen 1980-luvun lopulla.

Ulkonäkö
Maine coon on isokokoinen puolipitkäkarvainen rotu, joka kehittyy hitaasti. Kissa on täysikasvuinen vasta noin 3-vuotiaana. Naaraat painavat noin viisi kiloa, urosten ollessa jopa kahdeksankiloisia komistuksia. Maine coonin pää ja kuono ovat neliömäiset. Isoja korvia koristavat ilvesmäiset karvatupsut. Maine cooneja on monen värisiä, aivan kuten kotoisia kotikissojamme. Kaikki värit ovat sallittuja, paitsi naamiovärit, suklaa, lila, kaneli ja beige. Valkoisen määrää ei ole rajattu. Yleisin väri on ruskea, kuten kissani Ronja.

Luonne
Maine coon on lempeä ja ystävällinen rotu. Kissat kiintyvät omistajiinsa ja kaipaavat paljon seuraa. Coonit leikkivät usein vedellä, eivätkä pelkää kastella tassujaan. Jotkut kissat noutavat lelua, mutta tekevät tätä harvoin vieraiden pyynnöstä. Rotu tulee hyvin toimeen koirien kanssa, jos koira on tottunut kissoihin ja osaa käyttäytyä niiden lähellä. Lisäksi nämä kissat pitävät kiipeilystä ja ulkoilevat mielellään ulkotarhassa, suojatulla parvekkeella tai valjaissa.

Terveys
Maine coon on verrattain terve rotu. Kissa kasvaa nopeasti ja on isokokoinen, joten kissan ruokintaan on kiinnitettävä huomiota. Erityisesti kasvuvaiheessa on tärkeää varmistaa riittävä kalkin saanti luuston terveen kehittymisen vuoksi. Pysyäkseen terveenä kissa tarvitsee monipuolista ja lihaisaa ruokaa.

Hypertrofinen kardiomyopatia (sydänlihasta paksuunnattava sydänlihasrappeuma, HCM) on kissojen yleisin perinnöllinen sydänsairaus. Tätä sairautta on todettu myös maine cooneilla. Sairaus voidaan todeta ultraäänellä, mutta testaus kertoo vain sen hetkisestä tilanteesta ja sairaus saattaa kehittyä myöhemmin. Markkinoilla on kaksi maine cooneille tarkoitettua HCM-dna -testiä, joita tehdään muun muassa Yhdysvalloissa ja Saksassa. Testillä voidaan löytää näiden geenien kantajat. Negatiiviseksi testattu kissa voi silti sairastua HCM:n. Tärkeää on myös muistaa, että suurinta osaa geenivirheistä ei ole vielä löydetty. Englanninkielinen artikkeli aiheesta löytyy tästä linkistä, ja suomenkielinen Maine coon -yhdistyksen lehdessä 3/2006 julkaistu artikkeli löytyy tästä linkistä. Kasvatukseen käytettäviä maine cooneja suositellaan testattavaksi sydänsairauden varalta.

Kasvatukseen käytettävät kissat (kaikki rodut) suositellaan testattaviksi FeLV:n (kissojen leukemia) ja FIV (immuunikato) varalta. Lisäksi kissalat suositellaan testattaviksi microsporum canis -sienen varalta.

Lisätietoa maine coon -rodusta, terveydestä ja kissan hoidosta löydät esimerkiksi linkittämiltäni nettisivuilta. Suosittelen lukemaan Suomen Maine coon -yhdistyksen sivuilla olevat rodun terveyttä käsittelevät artikkelit.