Atso ja Naava. Kuva: Anne-Pauliina Rytkönen
Atso "Jetso" Hyötyläinen
*14.3.2002
Emo: Nippe, collie/suomenpystykorva
Isä: Tuntematon, viriili suomenajokoira (tai sekarotuinen, jossa suomenajokoiraa)
Atso syntyi Lapinlahdella Pohjois-Savossa, ja asui ensimmäiset kolme kuukautta
omakotitalon pihalla maalla. Löysin Atson lehti-ilmoituksen perusteella, ja aloitin koulutusurakan.
Atso ei ollut aiemmin käynyt sisällä, joten sisäsiisteysopetus oli aloitettava aivan perusteista.
Teimme paljon töitä myös tapakoulutuksen kanssa, ja vähitellen suloisesta hulttiopennusta kasvoi isokokoinen hulttiokoira.
Atso on perheellemme rakas, ja iän myötä hän on oppinut paljon. Atso on viisas, ja kuuntelee sisällä ollessaan paljon.
Hän tunnistaa useita tärkeitä sanoja, ja innostuu aina kun kuulee puhuttavan mummolasta, lenkille lähtemisestä, tai
jostain perheenjäsenestä. Atson tarkkaavaisuus myös herää aina sanan "HK:n sininen lenkki" -kohdalla. Atson lempimakupaloja ovat
kaikki kissanruuat.
Ulkona ollessaan Atson huomion vievät mielenkiintoiset tuoksut, onhan hänessä paljon metsästyskoirarotuja.
Onneksi Atso ei ole kova karkailemaan, vaan pysyy mummolassakin vieraillessa pihassa. Kissojen kanssa Atso tulee hyvin toimeen,
ja osaa kunnioittaa, sekä väistää niitä hienosti. Atso päästää kissat ruokakupilleen ja jakaa kissan niin halutessa lelunsakin.
Atso tykkää käydä marjassa ja sienessä, sekä juosta talvella potkurin rinnalla. Autoja Atso ei onneksi jahtaa.
Vahtiminen on Atsosta tärkeä juttu. Suojelukohteekseen Atso on valinnut perheen ihmisjäsenet, asunnot sekä mummolan. Vesimittarinlukijoiden
on turha yrittää sisälle yleisavaimilla, ellei kotona ole omaa väkeä.
Atsolle on tärkeää nukkua omien ihmisten vieressä, mielellään pää tyynyllä. Vaikka Atso on vieraita kohtaan pidättyväinen,
on hän omalle perheelleen kiltti ja hömppä hännänheiluttaja.